Köyhemmän väen String-hylly

Isovanhemmillani oli 50-luvun talonsa kirjastossa kahden seinän mittainen alkuperäinen String-hyllystö. Hyllystö jäi uudelle asukkaalle eli enolleni. Vaikka hän ei hyllystöstä niin pitänytkään, päätti hän kuitenkin kunnostaa sen ja laittaa varastoon. Hänen uusi vaimonsa kuitenkin huomasi, miten kätevä se olisi ompelutarvikkeiden säilyttämiseen. Niinpä hän otti osan hyllystä käyttöön ompeluhuoneeseen.

Kun näin hyllyn, tarjouduin ostamaan sen mihin hintaan tahansa. Tarjouduin myös ostamaan tilalle juuri sellaisen kuin hän halusi. Hetken mietinnän jälkeen päätös oli kuitenkin kielteinen. Ei siksi, että kumpikaan ymmärtäisi hyllyn arvoa, mutta tunnesyistä. Ymmärrän tämän toki, vaikka hieman satuttikin nähdä hylly nuppineulojen, mittanauhojen ja lankarullien säilytyspaikkana.

Uuden seinänkokoisen String-hyllystön hankinta tulisi hinnataan niin kalliiksi, että päätin jo luopua toivosta. Ehkä pari ylimääräistä lottoriviä voisin täyttää. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan, ei vähiten siksi, että parintuhannen cd-levyn kokoelma tarvitsisi jonkun säilytystilan.

Niinpä aloin miettiä seikkaa, että Stringhän on ruotsalaista suunnittelua – kuten Ikeakin. Onko yhtäkään suosittua design-tuotetta, josta tämä suuryhtiö ei olisi tehnyt omaa, halvempaa versiotaan? Etenkin, jos design oli vielä heidän kansallista kynänjälkeään. Laitoin hakukoneeseen niinkin yksinkertaiset hakusanat kuin "string, kopio". Sain oitis useita vinkkejä Ekby Gällö-hyllynkannattimista, joista muutama olikin jo rakentanut omat köyhemmän väen stringinsä.

Koska ensisijainen tarkoituksemme oli saada hyllytilaa cd-levyjen kokoelmalle,  valitsimme kapeamman, 19-senttisen hyllynkannattimen. Niitä tarvittiin yhteensä kahdeksan, kaksi päihin ja kaksi keskelle. 18,5-senttistä ja sopivan paksuista lautaa löytyi hiottuna Bauhausista. Kyse oli radiata mänty -laudepuusta, joka lämpökäsittelynsä vuoksi pysyi myös suorassa. Lauta oli tosi kauniin väristä ja ihastuimme siihen oitis. Pituutta laudalla oli 360 senttiä, josta reilu metri pätkäistiin pois.

Hyllyn ripustusperaatio ei ollut pikkujuttu. Teimme kiviseinään etukäteen reiät mittatikun ja vatupassin vapinalla. Meitä oli neljä aikuista, lapsi ja kissa pujottamassa ensin kolme lautaa hyllynkannattimiin ja nostamassa koko pakettia kerralla seinälle. Muut kannattelivat hyllyä yhden kiristäessä ruuvit kohdilleen. Lautaa kannattimien väliin jäi aina 82 cm. Sama operaatio toistettiin toisen hyllysatsin kanssa. Hieman jouduimme jättämään väliä ylä- ja alahyllyjen keskelle, että ruuvien väliin jäisi riittävästi seinämää. Alin lauta sijoittui pistorasioiden alapuolelle, ja toista pistorasiaa vartem jouduttiim poraamaan aukko jatkojohtoa varten. 

Mutta kun kaikki oli valmista, näytti tulos todella hienolta. Levyjä on tarkoitus pinota kaksi riviä yhdelle laudalle. Näin levyjä mahtuisi arviolta 1860. Hylly on kiinni viidenkymmenen millin ruuveilla, joten ainakaan hylly ei romahda seinästä alas. Nähtäväksi jää, kuinka tukevaa tekoa itse hyllynkannattimet ovat.