Mukava perjantai

Eilen olikin mukava päivä. Täällä on, tosiaan, satanut tuon tuostakin. Ilmapiiri on tuntunut väsyneeltä ja raskaalta. Päivällä vietin parituntisen Lutecen arenan leikkipuistossa Helenan kanssa, joka on naapurin muusikkopariskunnan kaksivuotias tytär. Matkasimme sinne Helena selkärepussani ja kurkistelimme leikkihärvelin ikkunoista ja laskimme liukumäkeä (eli Helena laski).

Illaksi olimme varanneet Miian ja Annukan kanssa pöydän Quedubonista, jota Tomas suositteli viime viikon Pariisin keikkansa yhteydessä. Paikasta oli ollut artikkeli Viini-lehdessä. Paikka oli mutkaton ja ruoka perus-ok, viini todella hyvää.

Saattelimme Annukan Buttes-Chaumontin metrolle ja lähdimme innokkaina kävelijöinä (oikeasti Pariisin mittakaava on kutistunut todella, kun katuja on sahannut pitkin ja poikin) lounaan suuntaan. Pian Reoubliquen jälkeen Miia saikin puhelun miesystävältään, joka välitti kutsun tulla Pigalleen kabareehen, jonka hänen työtoverinsa oli vasta ostanut. Paikan nimi oli Le Flora ja sisään pääsisimme tunnuksella 'Men in Black'...

Reitti nyt ei suoranaisesti ollut matkan varrella (Pigalle sijaitsee 9°, luoteis-Pariisissa), meillä oli kylmä ja väsytti. Mutta meissä on aika samanlaisessa suhteessa pollaa ja seikkailumieltä. Pigallen yöelämä on oma legendaarinen lukunsa, ja harvoin sitä saa kutsuja yökerhoihin itse omistajilta. Eli menoksi vaan! Metrot kulkivat vielä ja tarjoilivat kotoisaa suomalaista känniörvellystä.

Perillä meno olikin aivan toinen. Kerrottuamme ovella salasanan laskeuduimme portaat alas ikkunattomaan, sokkeloiseen yökerhoon, jossa soitti trio (piano-kitara-sähkörummut) halpaa ruotsinlaiva-musaa. Omistaja Denys oli ystävällinen, kaksimetrinen mies, joka shampanja-tarjoilun jälkeen esitteli meille sijoituskohdettaan. Paikka oli ollut nykyisellään vasta kolme viikkoa, ja toiminut sitä ennen orgia-mestana (echangiste)! Yhdessä looshissa oli iso poreallas, jonka molemmin puolin sauna ja hammam. Pikkuisia panokoloja oli siellä täällä, ja tarpeen vaatiessa saattoi käydä suihkussa (harvassa yökerhossa onkaan suihkumahdollisuutta). Kosteatilat oli päällystetty upein kuviollisin kaakelein ja seinäpinnat kaikkialla sisustettu todella tyylikkäästi. Suunnittelun oli tehnyt kuuluisa italialainen arkkitehti.

Varmaan elämyksellisintä oli juuri katsella ravintolan sisustusta ja ihmetellä sen värikästä menneisyyttä. En tiennyt, että tuollaisia kimppa-mestoja olisi laillisesti tarjolla, luulin sellaisten kätkeytyvän maan alle salakapakka-tyyliin. Istuskelimme vielä tiskillä lasillisen äärellä ja lähdimme sitten metsästämään taksia. Jouduimme kävelemään aina Operalle asti ja jäimme sitten tolpalle odottelemaan.

Olin juuri kirjoittanut, kuinka Montmartrelle täytyy, todellakin, vielä ehtiä käymään. Olen joutunut kukkulan luomoihin aivan tyystin, ja haluan hyvästellä sen ennen Suomeen paluuta. Äsken soittikin Marie-Hélène, jonka kanssa olimme aiemmin puhuneet mahdollisesta tapaamisestsa illalla, kun Pariisissa vietetään museoiden yötä. Peruutin kuitenkin tapaamisen, sillä mikäli ilta on yhtään Helsingin taiteiden yön kaltainen, on kätevämpää käydä katsomassa haluamansa museot ja lähteä sitten ihmispaljoutta livohkaan. Niinpä sitten Marie-Hélène kutsui minut ensi viikolla lounaalle kotiinsa, joka sijaitsee juuri Montmartrelle vievan ihastuttavan rue des Martyrsin varrella. Lounaan jälkeen hän lupasi lähteä oppaakseni näyttääkseen kukkulalta paikkoja, jotka ei-pariisilaiseltä jäisi helposti löytämättä.
Aivan kuin Pariisiin olisi tullut tutustuttua näiden kolmen kuukauden aikana paljon nopeammin kuin aikaisempiin ulkomailla asuttamiini kaupunkeihin. Tykkään vaeltaa katseellani pitkin ydinkaupungin karttaa ja visualisoida päässäni kunkin kadun maisemia ja nähtävyyksiä. Liitän vielä juttuun muutaman epäolennaisen kuvan, kuten feikki-unikosta tehdyn mekon, joka häpäisi kansallismieltani, sekä ihastuttavan art deco -tyylisen metron suuaukon, jollaisia Pariisissa vielä on muutamia. Pakollisena myös Etoile-aukiolla patsasteleva Riemukaari. Lisäilin muutaman kuvan myös aiempiin päivityksiin.

Tourismia

Kuten tyypillistä, on matkapäiväkirja hiipunut loppua kohden. Paljon on tietysti tapahtunut kaikenlaista, mistä olisi voinut postailla. Mutta arki on vienyt täälläkin mukanaan, eikä iltaisin ole enää ollut sellaista oloa, että olisin kokenut suurta tarvetta jakaa tapahtumia kenenkään kanssa. Täällä on ollut myös vieraita, ja sosiaalisuus tietenkin verottaa oman energiansa.

Viikot ja päivät menevät jo aivan sekaisin, enkä saa tähteellistä käsitystä ajan kulumisesta. Joitakin kuvia löysin huterasta kännykkäkamerastani, ja sen myötä muistui mieleen aurinkoinen päivä joskus ‘ties milloin menneessä ajassa’, kun lähdin kävelemään koillis-itään ja Père Lachaisen hautausmaalle. Seinen oikea puoli näyttäytyy kulttuurillisesti ja tulotasollisesti kirjavampana. Mutta vaikka katujen varsilta ei nousekaan toinen toistaan koristeellisempia taloja, on tunnelma underground ja eläväinen. Hautausmaa oli todella kaunis ja kävelin siellä koko päivän.

Olen kiertänyt ja kävellyt täällä niin paljon, että ydinkaupunki on todellakin alkanut tuntua kotikaupungilta. Metrolla olen kulkenut vain silloin, kun jonnekin on välttämättä täytynyt ehtiä. Pariisi on tietenkin kutistunut sisäisessä hahmotuksessani, kun alueet alkavat olla tuttuja ja omakohtaisten kokemusten värittämiä.

Iin päälle tuli kuitenkin värikäs piste, kun äitini kävi täällä vierailulla ja toi mukanaan sellaisen hyödykkeen kuin matkaoppaan. Olipa ihanaa lukea tutuista paikoista ja tutkia seutuja opastuksellisemmin. Hänen mukanaan tuli koluttua paikkoja esimerkillisen laajasti. Teimme pasaasi-kierroksen vanhoille kauppakujille, näimme Garnierin oopperan katossa Chagallin maalaukset ja tuijotimme Léon Foucaultin heiluria Pantheonin keskellä. Kävimme neljässä konsertissa ja maistelimme iltaisin viinejä ja juustoja. Perjantaina teimme päiväreissun Montmartrelle, jonka lumo on kieltämättä ihmeellinen! Intouduimme Dalì-museoon, söimme piknikin vesitornin juurella ja kiertelimme ihastuksissamme taiteilijakukkulaa, joka poikkeaa muusta Pariisista totaalisesti. Kukkulan alhaalla Moulin Rougen punainen tuulimylly oli niin vaikuttava, että oikein häkellyin sen aiheuttamasta huumaantumisesta. Sunnuntaina kävelimme kasvitieteellisen puutarhan kautta aina Place de Mouffetardille syömään äitienpäivä-lounasta. Aukiolla oli sunnuntaiseen tapaan katutanssit ja yhteislaulua haitarin säestyksellä. Aurinko paistoi ja elämä tuntui täydelliseltä.

Viime viikolla kävimme kolmessa konsertissa. Petit Palaissa järjestetään torstaisin päiväkonsertteja, jotka ovat yleensä kahden erilaisen muusikon korkeatasoisia yhteisprojekteja. Esityksen taltioi Radio France. Ehdottomasti paras kuulemani konsertti oli kuitenkin Meta4 kvartetti, jonka Beethoven oli eloisinta koskaan kuulemaani. Istuimme iltaa vielä konsertin jälkeen (kvartetin jäsenet ovat ystäviäni) ja valvotimme muusikko-parkoja, joiden kiertueelle oli luvassa jatkoa heti viideltä seuraavana aamuna.

Nyt minulla on jäljellä täällä enää kymmenen päivää ennen Suomeen palaamista. Viivyn Suomessa muutaman viikon, ja palaan sitten taas takaisin Pariisiin. Ostin lentoliput eilen. Olotilani tällä hetkellä on jokseenkin tyhjä ja hämmentynyt. Aprikoin, kuinka matkatavarani mahtuvatkaan kahteenkymmeneen kiloon. Syön ruokavarastoja tyhjiksi. Toivon, että saisin tehtyä vielä uutta musiikkia. Laulu- ja soittotatsissa huomaa pientä rapistumista, ja sellainen tuo tietenkin omanlaistaan angstia. Olisi mukavaa saada vielä hyvä treenivaihde päälle. Koska minulla ei turhaan ole käytännöllisen ihmisen mainetta, pysyn sen veroisena pakkaamisessakin. Lähtiessäni Suomesta otin mukaani paljon sellaisia vanhoja ja kuluneita vaatteita, jotka kaipaisivat jo uusimista. Sukkia, alusvaatteita jne. Niinpä näin viimeisinä päivinä olen tehnyt matkalaukkuun tilaa pyyhkäisemällä vaikkapa sukkaparilla alati pölyyntyvän lattian, ja heittämällä ne sitten roskikseen. Mekko pitää viedä pesulaan, kun se on täällä paljon halvempaa. Harmittaa, ettei tullut käytettyä pesulassa talvitakkia ennen kuin se vietiiin Suomeen.

On ollut sateista ja puolipilvistä. Tällä hetkellä paistaa aurinko, mutta taitaa matalapaine tehdä tepposiaan, kun niin kovasti väsyttää. Illalla menen istumaan iltaa naapuriin, jossa harmonikkapariskunta asustelee kesäkuun loppuun asti. Pitääpä käydä ostamassa viinipullo tuliaisiksi.

Pariisin kuvia

Tavaratalo LaFayetten koristeellinen kupoli.
LaFayetten ylempiä kerroskaiteita.
Ihmisiä altaan äärellä Luxembourgin puistossa.
Père Lachaisen hautuumaalta. Oikealla Edith Piafin hauta.
Vähänkö ysäriä vierailla Morrisonin haudalla, joka on vuodesta toiseen yhtä mitäänsanomattoman näköinen, mutta jonka edessä parveilee aina pyhiinvaeltajien lauma.
Père Lachaisen hautuumaalta.
Paras kuva kaikista. Yläkerran kissa vaanii kateellisena alakerran ruoka-annosta. Vieressä lepää Chopin.