Punaista ja valkoista

Arki kulkee ja päiville tuntuu kasaantuvan tapahtumia. Eilen kävimme Silvanan kanssa "kohu"-valokuvanäyttelyssä. Jonotimme sisään toista tuntia ja törmäilimme väentungoksessa. Se kannatti, näyttely oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Vastakohtaisuuksia aiheuttivat esimerkiksi sodanaikaiset valokuvat, yltiö-seksistiset muotikuvat, alastomista lapsista otetut kuvat tai skandaali, jonka jokin viaton otos oli yllättäen aiheuttanut. Seinällä oli myös tähänkin blogiin liittämäni kuva sudanilaisesta nälkäkuolemaisillaan olevasta lapsesta, jonka takana väijyy jo korppikotka. Näin myös prinsessa Dianasta otetun viimeisen valokuvan.

Matkalla museoon kuljimme Louvren halki. Vastaamme suoranaisesti tupsahti tuttavani, pikkuveljeni täyskaima, joka oli Pariisissa lomailemassa naisystävänsä kanssa. Suomi tuntuu täällä pieneltä kylältä. Kun jonkun tapaa, syntyy vahva "oman kylän poikia" -tuntu. Visersimme ja sirkuttelimme iloisina kaikki tyynni, ihastelimme Pariisia ja kuuntelimme janoisina Silvanan mielipiteitä porvarillisesta vasemmasta rannasta ja boheemimmasta oikeasta rannasta. Päätimme mennä joku päivä yhdessä syömään La Bellevilloiseen rue Boyerilla. Ravintolan keskellä on suuri, vanha, puu, ja paikasta kerrotaan kirjoissa ja elämäkerroissa.

Belleville ja Marais ovat selkeimmin aktiiviset alueet Pariisissa. Niistä löytyy kuhinaa päivällä ja illalla. Väki on monensorttista niin kulttuurillisesti kuin tulotasollisestikin.

Viime viikolla oli mahtavia kesäpäiviä. Torstaina istuin pitkään puistossa lukemassa. Illalla Miia houkutteli lähtemään La cave du Daroniin, tuttavansa viinikellariin. Paikka on myymälä, jossa on siis myös baaritiski ja mahdollisuus degusteerata hyviä viinejä. Sitä piti korsikalainen Jean-Julien, joka tarjosi näyttävät alkumaljat mestaroiden viinibaariaan temperamenttisella otteella. Tunnelma oli eloisa ja iloisa. Niska ja hartiat punoittivat päivän aurinkoannoksesta, viini pirskahteli kepeästi ja kasvatti puheensorinaa. Tutustuin Giliin, paikalliseen ohjaaja-käsikirjoittajaan, joka, tukka boheemisti sekaisin ja silmät lukuisia naisia lumonneena, tiedusteli puhelinnumeroani. Ilta jatkui toisessa belllevilleläisessä baarissa, jossa joimme Appellation L'Etoilea, mahtavan makuista valkoviiniä Jura-alueelta. Siitä matka jatkui vielä kuubalaiseen kapakkaan, jossa kuubalaista tanssintaa sekä baaritiskillä että tanssilattialla. Tai tarkennan, tanssinnan katselua.

Perjantaina krapulasta viis, ilma oli niin ihana, että kirmasin lenkkarit jalassa ulos ja aurinkoon. Juoksin vasenta rantaa, kasvitieteellisen läpi, Mouffetardin ympäristöä ja päädyin takaisin kasvitieteelliseen, jossa lojuin auringossa tunnin. Mitä hetkellinen kesä saakaan ihmisluonnosta irti. Tunsin olevani villi ja vapaa, olisin voinut juosta vaikka koko päivän. Aivan kuin fysiikka muotoituisi celsiusten mukaan.

Lauantaina nimittäin meininki vaihtui radikaalisti. Lähdin kiertämään museoita, kävin Palais de Tokyossa, Quai Branlyssa, lyhyesti Aasia-museossa sekä muoti-museon ovella (väliaikaisesti suljettu). Oli aivan helkkarin kylmä. Hytisten käväisin Avenue de Champs Elysées'llä, joka on muuten varsin tylsää seutua. Näytösluonteisten luksustalojen myymälöiden lisäksi katu on vuorattu amerikkalaisilla ruoka– ja kahvilaketjuilla sekä turistiliikkeillä.

Illalla kipaisin luita ja ytimiä myöden jääkalikkana Seinen toiselle puolella Eiffelin juureen, jossa illallistin pienessä, kansainvälisessä seurueessa, Miian ja Loïcin kutsumana. Opin muun muassa, että jos ylimääräistä massia löytyy, kannattaa sijoittaa kultaan. Sen arvo on koko ajan nousussa, ja lisäksi se on velatonta materiaa, valuuttaa.

Keittiön hana on vuotanut taas, ja olen ollut alitajuisessa passissa eilisestä lähtien. Vasta tänään kävi putkimies, joka suit sait löysi ongelman ja sai homman hoidettua. Vesihukkaa kauhistellen olin ottanut vettä kattilat täyteen talteen. Saa pientä mökkielämä-kokemusta, kun kauhoo keitto–, kahvi– ja käsienpesu-vedet kattilasta.

Päivä on alkanut putkimiehen odottelun lomassa hissukseen. Puhuin pitkään puhelimessa ja mittailin jäljellä olevien viikkojen pituutta. Eilisilta kului myöhälle yöhön Elsan pittoreskissä ullakko-ateljeessa viiniä litkien. Elsa on vasta eläkkeelle jäänyt kuvataiteilija, joka lähtee tänään takaisin Suomeen. Voi voi, meillä oli kyllä tosi mukavaa. Sovimme treffit Regatta-kahvilaan jonain kauniina kesäiltana.

Suomeen lähtö käy välillä mielessä hieman ahdistavanakin ajatuksena. Jos nyt suoraan sanoisi, niin ei tekisi lainkaan mieli palata. Johtuu tietenkin myös tästä lomailu-tunnelmasta, kun kalenteri on tyhjä, mielikuvitus laajeneva ja mahdollisuudet monenkirjavia. Pientä mielen piristystä tuo havainnollinen video, joka havainnollistaa sähköpostin kulkua 30-luvulla.