Gauche caviar

Muistan YSL:n Rive gauche tuoksun jo 80-luvulta. Jotkut parfyyymit onnistuivat pysyttelemään klassikoina. Nykyään tuntuu, ettei sellainen ole enää edes mahdollista. En tietysti seuraakaan hajuvesien maailmaa enää niin tiiviisti kuin teini-ikäisenä. Mutta minusta ainakin näyttää siltä, että tuotemerkki julkaisee nykyään hajusteen, joka kestää sesongin ajan, ja tulee sitten seuraavassa sesongissa hieman erilaisessa pullossa, hieman muunneltuna.

Voisin alustaa tätä alustusta kertomalla, että olin pienenä aivan vallaton hajuvesi-friikki. En kyllä ymmärrä, miksi allerginen lapsi tunsi vetoa hajusteisiin, joista lähinnä tuli suihkaistessa pää kipeäksi. Mutta risteillessämme Vaasa-Uumaja väliä tarttui tax freesta yläastelaisen taskurahoilla mukaan pullo jos toinenkin. Pitkään suosikkini oli Dalí, se klassinen, ennen sitruunaista kakkosasuaan.

Olen ollut täällä Pariisissa nyt hieman yli kuukauden. Aika tuntuu paljon pidemmältä, sillä on tietysti ollut paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Oikeastaan minulla ei ole kauheasti mitään kirjoitettavaa; kirjoitan lähinnä siksi, että sähköpostissa muutamat ovat kyselleet, enkö kirjoitakaan enää blogia.

Kirjoittaminen hieman hiipui, kun sain kolme kertaa peräkkäin vieraita. Tietysti, kun arjesta tulee sosiaalisempaa, ei välttämättä tule kauheasti tarvetta jakaa sitä enää enemmälle ihmismäärälle. Mitähän tässä nyt siis kaikkea onkaan tapahtunut? Ainakin kävin musiikkimessuilla, johon sain lipun suomalaiselta Annelta, joka on viulisti ja opiskelee täällä konservatoriossa. Olimme tavanneet kerran aikaisemmin Viitasaaren musiikkijuhlilla, ja nyt sitten täällä Citéssä, jossa molemmat asumme. Messuissa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä; soittimia, nuotteja, oheiskonsertteja jne. Mutta mainitsen siitä siksi, että messut pidettiin Louvressa. Siinä oli minusta jotakin ylevän tuntuista, vaikka paikallisille paikka on varmaankin ihan tuttu messuosasto.

TSF-radiokanavan listoilla Avishaï Cohenin Alon basela sekä Pierrick Pedronin Mama oum ovat olleet kevään jazz-hitit. Joonatan kertoi olleensa jälkimmäisen kanssa samalla keikallakin täällä Sunset-klubilla. "Hyvä soittaja", hän kirjoitti.

Myös museoissa käyntini on hiipunut. Tarkoitukseni on kyllä vierailla piakkoin muun muassa veistosmuseo Zadkinessa, jota Miia kehui.

Kevät on tullut jäädäkseen, ja muutama oikein kunnon lämpöpäivä jo viikolla vilautti hehkuaan. Eilen kävelin Miian kanssa pitkin oikeaa rantaa, poikkesimme sitten Eiffel-tornin alta rue Clerille ja menimme kahvilaan istuskelemaan. Jonkun ajan kuluttua seuraamme liittyi Miian kumppani Loïc. Paljoahan täällä ei tule ranskaa puhuttua, kun keskustelu koskee lähinnä kaupankäyntiä ja tervehtämistä. Huomasin sen lyhyen ajan jälkeen kun ranskaksi keskustelimme, että elävästä puheesta oppii sata kertaa enemmän kuin tuota radiokanavaa kuunnellessa. Opin muuten mainion termin: gauche caviar. Henkilö, joka aatteiltaan on vasemmistolainen, mutta kaviaari kyllä maistuu.

Illalla kotiin saapuessani huomasin ärhäkän nokkosrokon koko ylävartalossa. Mistä lie sekin päättänyt putkahtaa, mutta pakotti minut tietysti ottamaan seuraavan päivän aika rauhallisesti. Olen ollut hieman levoton ja huomaan kaipaavani hengellistä yhteyttä. Odotan pääsiäisviikkoa ja nautin sen tuomasta tunnelmasta. Pääsiäisen sanomassa on aina oma lohduttomuutensa – ja lopulta lohdullisuutensa.

Pianon päällä kasvavat raeruohot ja pöydällä tuoksuvat ruusut. Molemmat ovat mitä ihanimpia lahjoja täällä käyneiltä vierailtani. Eilen kaivoin auki jatkotutkinto-tiedostoni ja kirjoitin pitkät pätkät tulevasta jatkotutkintokonsertista, jonka pidän syyskuussa.

Tämä blogikirjoittamattomuuteni taitaa ounastella vähän sitäkin, että tuntuu olevan aika suunnata luovuus säveltämiseen tai vaikka juuri tuohon tohtorintutkinnon kirjalliseen työhön, jota suunnittelinkin täällä kirjoittavani. Elo täällä on edelleen jotenkin ihan kauhean mukavaa, kertaakaan en ole kaipaillut Suomeen, ja vielä vähemmän tänään, kun postiluukkuun tipahti kirje verohallinnolta.

Hyvää palmusunnuntaita (Dimanche des Rameaux) kaikille.