Reality check

Tekopyhältä tai naiivilta kuulostamisen uhasta huolimatta tunnen tarvetta kommentoida viime viikkojen isoja tapahtumia (jätän kuitenkin Big Brotherissa tapahtuneet todelliset reality-asiat tämän käsittelyn ulkopuolelle ;-)

Meneilläänhän siis on yksi historian pahimmista finanssikriiseistä. Koko länsimaisen yhteiskunnan ja elämäntavan rakennuspalikat tuntuvat sortuvan ympäriltämme yksi kerrallaan, kiihtyvällä, vastustamattomalla voimalla. Kukaan ei tiedä miten pitkälle tämä vielä menee, suljetaanko pörssit lopullisesti ja palataan luontaistalouteen tai kultakantaan?

Kukaan ei vain tiedä.

Yhtään vähättelemättä sitä inhimillistä kärsimystä minkä säästöjen, työpaikkojen ja asuntojen menettäminen ihmisille aiheuttaa voidaan kuitenkin sanoa että elämme ns. mielenkiintoisia aikoja.

Mielenkiintoiseksi ajat tekee se että loppujen lopuksi vauraus, joka nyt nopeutuvalla tahdilla palaa tuhkaksi maailman rahoitusmarkkinoilla, on paljastumassa huippumonimutkaiseksi lupauksista, ihmisten välisistä sopimuksista, luottamuksesta ja tulevaisuuden odotuksista koostuvaksi rakennelmaksi, jolle on laskettu jokin valuutoissa mitattava arvo.

Huomataan että pelätty musta aukko ei tullutkaan hiukkaskiihdyttimestä, vaan se on ollut keskuudessamme koko ajan. Se päästettiin kasvamaan kriittiseen massaan, ja nyt se nielee maapalloa sisäänsä pala palalta.

Vai nieleekö?

Tätä kirjoittaessa katselen firman pääkonttorin 8. krs ikkunasta ulos merelle. Ikkuna on selvästi vielä entisellä paikallaan ja syysaurinko lämmittää käsivarsiani lasin läpi. Se tuntuu hyvältä. Aurinko on siis vielä olemassa kuten tämä rakennus ja minäkin. Nielaiseeko finanssiaukko pian auringon ja minut ja tämän talon?

Länsiväylän takana näkyy saaria, venevajoja ja Laajalahden sillan alta puksuttaa pieni moottorivene kohti ulappaa. Kajuutassa näkyy vanhan ukon hahmo. Ulkona on siis ainakin vielä luontoa ja elämää jäljellä, ja ne näyttävät jatkavan kulkuaan vanhaan malliin.

Viereisissä työpisteissä ihmiset tekevät kuka mitäkin kuten minä tahansa muuna päivänä. Kännyköihin puhutaan. Joku koomikko siivoaa kahvia näppäimistöstään. Nämä ihmiset tuntuvat olevan täysin olemassa, puuhakkaina, todellisina, täyttä verta ja lihaa.

Monista heistä on tullut läheisiä vuosien kuluessa, lounaalla hyvästelimme lämpimästi ystävän joka lähti uusiin duuneihin. Tulemme pitämään yhteyttä. Ihmissuhteet ja ystävät ovat myös siis yhä jäljellä olevaa todellisuutta. Voisiko finanssiulottuvuuden musta aukko nielaista ystävyyssuhteet ja yhteiset hetket tästä maailmasta?

Vaikea uskoa.

iTunes soittaa J.Karjalaista hiljaa taustalla. Musiikkikin on siis vielä olemassa!! On tosin mahdollista että kovalevyn muisti pyyhkiytyisi, tai joku konsernikyylä tulisi ja ottaisi koneen pois, mutta ne biisit jotka on tehty olisivat silti tallessa jossain, vinyylilevyillä tai pölyisillä c-kaseteilla, nuottipapereilla ja ihmisten mielissä. Väinöä hoilataan nuotioiden ääressä taatusti myös vuonna 15 PFC (Post Financial Crisis). Voi olla että sitä hoilataan jopa nykyistä kovemmalla äänellä silloin!

Muistot, tunteet, tavat, tarinat, kulttuuri - nekin taitavat olla aukon ulottumattomissa. Asiat jotka on tallennettu ihmiskunnan kansallistetulle kovalevylle, ovat sinnikkäistä pyyhkimisyrityksistä huolimatta yleensä säilyneet muodossa tai toisessa - jotain yksittäisiä surullisia poikkeuksia lukuunottamatta. Ja jos jotain onkin hävinnyt, tilalle on tullut jotain uutta.

Näin tulee käymään tämänkin kriisin jälkeen.

Viikko on takana, olo rento ja mieli kirkas. Sisko tulee illalla meille kylään. Avaamme kolmistaan punaviinipullon ja katsomme valokuvia Skotlannista. Kaikki merkit todellakin viittaavat siihen että Elämä jatkuu vaikka Finanssiaukko jatkaa loputonta nielemistään jossain tuolla ulkona, toisessa todellisuudessa.

Tosin elintasomme voi laskea, voi tulla unettomia ja kylmiä öitä, punaviinin voi joutua vaihtamaan halpaan olueen mutta sittenkin rahallisen vaurauden tuhoutumisen uhka tuntuu mitättömältä kaiken olemassa oloon liittyvän rikkauden rinnalla.