Oodi caffe lattelle ja sen suomalle aamuisille ilolle. Päivät ovat kulkeneet toipilaana. Viikonmittainen musiikkileiri on kiskonut ulos maailmaa katsomaan, mutta muutoin olo on ollut kuin tiilenpäitä lukiessa. En ole vieläkään saanut kiloja takaisin ja näytän aivan narkkarilta. Onneksi viime viikon suoma rusketus on pelastanut hieman tätä ulkonäöllistä kriisiä. Sain leirille yllättäen vielä kolme lisäoppilasta, ja illat ovat olleet pakattuja minuuttiaikatauluun. Sopii minulle. Pääasia, että päivät ovat vapaita.
Minua on naurattanut vaatimattoman Joni Mitchellin toteamus: "There are never that many originals, and usually they recognize each other". Pitää varmasti paikkansa. Olin kirjoittanut lauseen ylös sähköpostiini, kun se huvitti jo tuolloin. Se tuli eteeni postejani putsatessa, ja päätin laittaa totuuden screenille toistenkin luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti