Täällä Rovaniemellä on tällä hetkellä aika valtaisa takatalvi. Yöllä oli satanut ainakin kymmenisen senttiä lunta, ja lisää tulee taivaan täydeltä.
Työmatkalla päätin, että kirjaan tänne blogin nimen mukaisesti hetkiä. Tässä ensimmäinen.
Kahlasin Valtakatua pitkin valtaisassa lumisateessa. Painavat ja suuret lumihiutaleet värjäsivät mustan takkini valkoiseksi, lunta tarttui ripsiin. Holvibaarin takaa tuli pihalta pakettiauto, joka tukki tieni. Nostin katseeni ja näin vaaleahiuksisen nuoren miehen. Hymyilin hänelle, nostin olkapäitäni ja viitoin kuin hullu merkiksi siitä, että en oikein päässyt eteenpäin. Auto peruutti ja jatkoin matkaa.
***
Kiitos LL kutsusta tulla kirjoittamaan tänne. Ja kuten aina, aloin jälleen kerran hieman ahdistua tästäkin "velvollisuudesta". (Olenko jo joskus maininnut, että reagoin lähes kaikkiin asioihin ensisijaisesti ahdistumalla ja vasta toissijaisesti esimerkiksi ilahtumalla?) Sovitaanko niin, että potkit minut pois täältä jos menee liiaksi ruikutuksen puolelle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sellaista ei tule tapahtumaan. Minusta valittamisesta voisi tehdä Suomen kansallislaulu II:n, niin kotoisalta kuin sellainen kuulostaakin oman virteni rinnalla.
Hip hei siis ja mukavaa kun kaikki hetkittäjät ovat kasassa. Toivottavasti meistä tulee hyvät toistemme täydentäjät.
Melankolia on elämän suola. Tuuba tasapainottaa sopivasti blogosfäärin tekopirteyttä ja epätodellisia hahmoja. Se on suomalainen.. ;)
Lähetä kommentti