Vihdoin, viimein. Istun pöydän äärellä, siunailen työtilani ruokotonta epäergonomisuutta ja kirjoitan jatkotutkintosuunnitelmaa. Väsymys painaa ja jopa pieni krapula, jolle juomamäärä ei kyllä antaisi aihetta. Eilinen duomme (kuvassa, kuvaajana VIIII) maailmanensi-ilta meni hyvin ja niin menivät myös jatkot. Varsin ihastuttavaa oli myös sopertaa juttuja leudossa, lumisessa talvisäässä kalliolaisystäväni seurassa kotimatkan ajan. Naapuri-Zarkuksen ikkunoissa näkyi valoa ja tekstittelin siinä mukavassa aamu-kolmen tuiskeessa, ovatko jatkot mahdollisesti heidän luonaan. Vastaus tuli vasta aamulla, "nukahdin valot päällä". Onneksi en sentään mennyt koputtelemaan ikkunoihin. Lekottelin 7 minuuttia Karibialla, kävin Janinan kanssa DocPointissa katsomassa Sodan oppitunnit ja ostin ruokaa, käpertyäkseni kotiin pähkäilemään, olisiko tämä se päivä, jolloin tekisin jotain, oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti