tiistaina, marraskuuta 14, 2006

TiLani

En ole vielä päässyt kärryille MySpace-sivuston tarpeellisuudesta. Samaa aihetta ovat pohtineet ja siitä kirjoittaneet muutkin, kuten Orion täällä ja täällä sekä Ashley Maher blogissaan. Molemmat ovat kuitenkin lopulta päättäneet avata sivuston nimellään. Sivustoja tosin voi avata kenen tahansa nimissä. Kun viikko sitten kysyin R.Bonalta, kuka hänen MySpace-sivunsa oli luonut, ei hänellä ollut aavistustakaan. Joku siis klikkailee hänelle ystäviä ympäri maailmaa.
Harkitsin oman sivun perustamista ensimmäisen kerran toissakesänä, kun erä hollantilainen toimittaja suositteli sellaista. Ajattelin kuitenkin, että koska minulla oli jo kotisivut ääninäytteineen, jätän toiseen kertaan. Pelkäsin, että käytännössä se tulisi olemaan sellaista kuten A.Maher hauskasti kuvailee:
"And now I am a hopeless junkie, checking my page 50 times a day, sending gushy messages and comments to my heroes, all excited when someone new or familiar stops by."
En ole koskaan painanut käyntikortteja enkä kolmen biisin promo-cd:itä. Ilmeisesti havahdun tähänkin sitten, kun se on jo armotta joko vanhanaikainen tai välttämättömyys. Ja alan klikkailla itselleni kavereita maailmantähdistä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan noista MySpace-sivuista oikeasti bändeille tai artisteille jotain hyötyä? Olen joidenkin tuttujen sivuja joskus käynyt katsomassa ja niiden kautta vieraillut muillakin sivuilla, mutta eipä paljoa houkuttele... MySpace-sivut on yleensä niin sekavia ja rumia, ettei niitä jaksa katsella, vaikka kuinka voisi kuunnella musiikkia tai lähetellä terveisiä. Varsinkin kun saman voi useimmiten tehdä selkeillä ja kauniilla kotisivuilla, kuten esim. nuo sinun.

LL kirjoitti...

Sivustalle hankkiutuneet kertovat hyödyn olevan verkottumisessa. Aivan varmasti sitä kautta tulee tutustuttua lukemattomiin artisteihin, joista ei olisi muutoin kuullut mitään.
Mutta kun elämäni on niin täynnä musiikkia ja joka puolella soi ja soi, ei tulisi kovin helposti mieleen alkaa pläräillä vaikkapa MySpaceen terveisensä jättäneitä artisteja. En muista, koska olisin viimeksi avannut radiotakaan. Hiljaisuus on valttia näinä aikoina. Tai en minä tiedä. Eilenkin soitin kolmea eri levyä. Mutta hyvin usein tuntuu, että ei halua kuulla kuin naapurin kuuron mummon tv-sessioita ja keittiön kellon tikitystä.
Tämä kuulostaa alustukselta sille, että ensi viikolla minullakin on MySpace-sivut...

Anonyymi kirjoitti...

Mutta jos on niin kuin R. Bonalla, ettei artisti ylläpidä omaa sivuaan, niin kukas siinä sitten verkottuu? Hmm.

Näin kuulijana olen enemmän innostunut Last.fm:stä, sieltä löytää aina välillä uutta kuunneltavaa. Sekin on kyllä aika addiktiivinen...

LL kirjoitti...

Oiva pointti. Ehkä palvelu on ensisijaisesti hyvä foorumi indie-artisteille, joilla ei ole omia kotisivuja, jonka osoitetta viljellä eri artistien vieraskirjoihin. Verkottuminen on muutoinkin tehokkaampaa. Julkkisystävien kautta voi taas nostaa omaa profiilia.
Last.fm on hyvä keksintö, mutta sitäkään minun ei oikein tule kuunneltua (edellä mainituista syistä). Tietsikan äänentoisto on niin huono, eikä piuha ole riittävän pitkä sterkkoihin yltääkseen.