torstaina, marraskuuta 09, 2006
Kahvia
Miten kahvinkeitin voi vaikuttaa siihen, tuleeko kahvista kitkerää vai ei? Ystäväni kertoi laittaneensa kahvinkeittimensä kaappiin, koska se keitti kitkerää kahvia. Minusta minunkin kahvinkeittimeni keittää pahanmakuista kahvia. Ylipäänsä käytän koko konetta harvoin. Yleensä vain vieraille, esim. vanhemmilleni, joille espresso ei kelpaa vaan haluavat kunnon sumppia. Järkeni sanoisi, että kahvin maku tulee kahvin laadusta ja veden määrästä suhteessa puruihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kun etsiskelin netistä vinkkejä uuden espressopotin etsimiseen, huomasin kahvinharrastajien kyllä uskovan näihin teorioihin. Useilla sivuilla selitettiin yksityiskohtaisesti, miksi moka pot ei tarkalleen ottaen keitä espressoa edes espressojauheesta, vaan tuloksena on vain helvetin väkevä kaffe. Siinä väitettiin, että salaisuus on höyryn lämpötilassa; moka potissa se on liian kuumaa, siitä kitkeryys, jota espressoaddikti ei siedä kielellään. Parhaiksi luokiteltiin keittimet, joissa höyryn määrää, vauhtia ja lämpötilaa voi säätää käsikahvalla.
Päädyin silti ostamaan moka potin, koska minulla on pieni keittiö enkä ole tottunut muunlaiseen espressoon kuin sllä keitettyyn.
joo, ja kyllä se veden lämpötila ja kahvin tuoreus vaikuttavat todella paljon. ja paahto myös.
itse päädyin ostamaan kunnon pavonin koneen sekä kunnon myllyn ja OIKEAA kahvia. eipä jää kahvihammasta kolottamaan.
suosittelen kaffecentralenissa pistäytymistä.
Juon päivittäin mokkapannu-espressoa, ja se on omaan makuuni hyvää. Tarkoitin sumppikeitintäni, josta tippuva kahvi on aina jotenkin kitkerän makuista.
Joskus sumppikahvi on kuitenkin oikein hyvääkin, kuten vaikkapa akatemian kuppilassa. Varsinkin, jos mukaan lorauttaa oikein reilusti kermaa. Kysyin tädeiltä kerran, kuinka he keittävät näin hyvää sumppia. He vastasivat salaisuuden olevan siinä, että pesevät pannut aina päivän päätteeksi...
Haa - muistin muuten juuri oppineeni Italiassa senkin, että kahvi pitää keittää aina pienellä liekillä. Kyllä he sitten ymmärtävät makujen päälle. Sähköhelloissa kahvi ei oikein ala tippua, ellei lämpöä pidä ainakin aluksi täysillä ja laske vaikka sitten pienen tovin kuluttua.
Muistin senkin, että sain kerran exältä syntymäpäivälahjaksi kahvimyllyn. Tovin elelimme ajassa, jossa kahvipavutkin jauhettiin tuoreeltaan. Tämä tapa on nyt jäänyt vähemmälle, kuten hyvän teenkin nauttiminen. Pitääpä kaivaa mylly esille.
Ulkomailla reissatessa olen huomannut pari asiaa. Suomalainen kahvi ja olut ovat molemmat helkkarin pahanmakuisia verrattuna melkein minkä muun valtakunnan kansalaisia käynnissä pitäviin aineisiin.
Molempia vaivaa täällä arktinen kitkeryys, tai happamuus, jonka peittoon monet aromit jäävät.
Kahvin osalta luulen et syy on tavassa millä se täällä paahdetaan. Nimittäin ostamalla tummapaahtoista ruotsalaista (mieluiten ranskalaista, mikä täällä on kalliimpaa) raaka-ainetta ongelma poistuu. Samettisen pehmeä, aromikas mutta vahva kahvi saa hymyilemään ihan toisella tapaa kuin lähi-Esson ruskea liete.
Lienee faktaa myös että veden lämpötila vaikuttaa. Kahvipavuissa on jumalattomasti eri aromiaineita jotka liukenevat juomaan eri lämpötiloissa. Jotkut suodatinkeittimet tosiaan keittää veden, jolloin se on liian kuumaa.
Ha ha ha vai että ruskea liete. Minusta suomalainen kahvi näin periaatteessa on ollut aika mallikelpoista, verrattuna ainakin Ranskassa, Englannissa tai Saksassa nauttimaani kahviin. Kahvissa on kuulemma yli 600 erilaista myrkkyä, eli varmaan ainakin tuo veden lämpötila on niitä keskeisimpiä seikkoja.
Lähetä kommentti