Kamala väsymys painaa päälle jo toista kuukautta. Voimia jäytää myös puolittainen flunssa, joka hyvin todennäköisesti poistuu itsestään, kun viimeinen sointu tässä konserttiputkessa on soitettu. On ollut nyt niin monia ohjelmistoja harjoiteltavana, että korvat tarttuvat hiljaisuuteen aina kun sellaista on tarjolla. Vauhti on ollut sellainen, että seuraava ohjelmisto on harjoittelussa jo paria päivää ennen edellisen ohjelmiston keikkaa. Viittaan tuottamaani 'October Festiin' tuolla Rautatientorin kupeessa, jonka ohella normaalit opetus- ja säestystyöni sekä LTupa ovat toimineet samalla tahdilla.
Takana on nyt kuitenkin sarjan viimeinen lauluntekijävieras ja ensi viikolla soitan salissa oman konserttini. Voi kuinka odotankaan sitä... Saavuin juuri kotiin, ja tajusin olevani niin väsynyt, että on parempi 'chillata' (hyi mikä stadi-sana) hieman ennen nukkumaanmenoa. Sain kaksi yhtäaikaista viestiä, toinen hupsulta ystävältäni, joka koodaili blogimiitistä, jonka olin ehtinyt jo täysin unohtaa. Toinen, hupsu hänkin, kyseli kiinnostustani erääseen asuntoon. Erittäin hyviä ja tärkeitä viestejä keskellä yötä, ja naureskelin molemmille toheloille tuolla Helsingin yössä.
Blogini, kumpainenkin, ovat eläneet varsin kitukasvuista vaihetta, ja sellaisena meininki varmaan jatkuukin, kunnes pääsen taas parempiin voimiin. Muistan, kun aamulla kello oli soimassa ehtiäkseni herättämään armaan syntymäpäivälaululla. Narisin jotain sävelettömällä äänellä, mutta nukahdin vielä sen jälkeen viimeisenä tietoisuudessa häivähtävänä ajatuksenani lyijynraskaalta tuntuva pää. Huomenna on taas herättävä kokoamaan Caritan ohjelmistoa ja yritettävä lyhentää hänen 8-sivuisia partituurejaan edes 3-sivuisiksi lakanoiksi. Kiire siis jatkuu, mutta pala kerrallaan, niin eiköhän tässä vielä työkykyisenä pysytä. Hip hei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti