maanantaina, elokuuta 14, 2006

Kirjoja

Aluksi mietin, olenkohan lukenut niin montaa kirjaa kuin tämä haaste edellyttäisi. Kirjallisuus ei ole ollut läheistä kuin korkeintaan hetkittäin. Vähän sama efekti, kun pienenä nukuin kirkossa saarnan aikaan. Mutta kun urut alkoivat pauhata, alkoivat sukat pyöriä jaloissa (tosin sama toimii näin isonakin). Olisinkin vastannut haasteeseen mieluummin esittelemällä levyjäni. Ehkä teen senkin vielä joskus, mutta velvollisuudet ensin. Haaste tuli Marjutilta.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Muistelin Priscilla Presleyn 'Elvis ja minä' -kirjaa sekä 'Sid ja Nancyä', jonka Nancyn äiti, Deborah Spungen, oli kirjoittanut. Jälkimmäisen esittelin koulussakin 6:lla luokalla. Esitelmäni oli todella huonosti suunniteltu, ja 20 minuutin sijasta puhuin yli välitunninkin. "Mutta siinä oli fiilistä". Liikutin ainakin luokan tytöt.
Tästä ensimmäisestä kysymyksestä muodostui todellinen kompastuskivi, koska yhtäkkiä rupesin muistamaan läpi ihmishistoriani kirjoja, joiden aikana olen ollut sekaisin vähän sillä tavalla, etten ole oikein kyennyt normaaliin kommunikaatioon, "koska mulla on yks kirja kesken". Kuin olisin ollut jotenkin "salaisesti liikkeellä"; kukaan ei tiedä, mitä täällä on, "kuulkaas", meneillään. Mikään kirja ei ole tietääkseni muuttanut elämääni. Mutta en voi vastata tähän yhdellä kirjalla. Waltarin 'Sinuhea' lukiessani juoksin koulusta takaisin solukaksiooni päästäkseni taas sitä lukemaan. Kirja oli kuvitettu ja perheraamatun painoinen, eikä sitä voinut kuljettaa koulurepussa mukana. Kokemukseen olivat johdatelleet pienenä luetut kirjat Tutankhamonin kirouksesta, sekä niihin taas Tuulikki Ritaman opus nimeltä 'Toinen todellisuus', jonka kanteen painetun taulun maalaaja en kiusaksenikaan muista. Jos joku tietää, "kerro heti!" Olisivatko sitten Hermann Hessen Demian sekä myöhemmin Arosusi pistäneet taidelukiolaisen maailmantuskaan oikeasta kulmasta, että niistä tuli sellaisia uuden aikakauden aloittajia. Kuuntelin The Doorsia ja kehitin itsestäni kunnon angstinuorta. Daniil Harmsin 'Sattumia' oli mukamas hyvä.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
En ole muistaakseni palannut yhteenkään.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Heinrich Neuhausin 'Pianonsoiton taide'. Saisikohan sinne saarelle ottaa mukaan pianonkin?

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Stig Söderholmin 'Liskokuninkaan mytologia'.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Karen O'Brienin kirjoittama Joni Mitchell: Shadows and Light - The Definitive Biography sekä Mark Pytlikin Björk-elämäkerta.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Hmm... Joku voisi kirjoittaa Rickie Lee Jonesista ja suomeksi kiitos.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Sibelius-Akatemiassa piti lukea varsin vähän kirjoja, enemmän tuli luettua nuotteja. Mutta ne pedagogiikan opukset, joita piti muutamaan tenttiin lukea, tuntuivat kyllä aivan fuulalta. Tälläisiin tuntemuksiin nyt en ole hevillä koskaan luottanut, koska mitäpä kanttia minulla olisi niitä arvostella. Mutta tässä oli vastaus kysymykseen: toivon (tai toivoin), ettei niitä olisi ollut olemassakaan. Ai niin. Tämä olisi voinut jäädä kirjoittamatta.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Sain juuri luettua Ousmane Sembenen 'Jumalan puupalikat'. Se oli hyvä. Tällä hetkellä luen ranskankirjaa 'Chez Marianne' sekä tapailen ystäväni kirjoittamaa ja kokoamaa 'L'art entre nuit et jour' oppiakseni vähän ranskankieltä. Enimmäkseen on mennyt kuvien katseluksi. Suosittelen k.o. kirjaa kyllä mielelläni.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Joskus lukiolaisena luin Danten ''Jumalaista näytelmää' ja seurustelin samannimisen bändin laulaja-lauluntekijän kanssa. Mystiikanhakuisena olin löytävinäni sieltä samanlaisia sattumia kuin Raamatusta, kun avaat summittaisen aukeaman ja luet kohdan, joka ensimmäisenä silmiisi osuu. Kuten kohdan, jossa Dante kohtaa Bernardon ja saapuu kukkulan laelle paikkaan, jonka toisella puoliskolla kaartuu taivas ja toisella maa. Poikaystävälläni oli kappale, johon hän oli tietämättään kirjoittanut aivan samanlaisen tekstin.
Kummitätini Sliipin sanoin: Voiko kirja ylevämmin alkaa, kuin Leinon kääntämä
"Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena."

No ei voi.
Myöhemmin silloinen avomieheni osti minulle lahjaksi Elina Vaaran suomennoksen, joka ei kärsi niin paljon kalevalaistamisesta kuin Leinon käännös. Kirjan ensilehdellä lukee
"Rakkaalleni pakkaalleni Laurulleni paurulleni Kesän alun kunniaksi. 22.5.2000 ja nimi alla".
Muistan, kun luin kyseistä kirjaa Pöyhölän rippileirillä, jonne olin palkattu musiikinopettajaksi. Istuin nurmikolla ja kuuntelin korvalapuilla Aretha Franklinin 'Amazing Grace' levyä. Vauhti tiivistyi matkalla helvetistä purgatorioon, ja Arethan laulu tykitti gospelia niinkuin vain Aretha voi tykittää. Ohitseni käveli leirin pappi ja heitti jotain, että "oletkos aivan hengen hurmiossa", tai en nyt aivan tarkkaan muista sanavalintaa. Ymähdin jotakin typerän säikähtäneenä, muissa maailmoissa ja tyystin ymmälläni siitä, miten ihmeessä hän saattoi tietää, että kuuntelin juuri huikeaa gospel-paatosta, josta aivan oikeasti olin kananlihalla. Että oliko hänellä joitain "papillisia keinoja" tähän. Kysyin asiaa vasta seuraavana päivänä, ja selvisi, että hän oli viitannut Danteen, jota oli huomannut minun lukeneen. Selvisi sekin. :) No niin. Entä selvisiköhän tästä, että olen lukenut kyseistä eeposta useaan otteeseen, koskaan loppuun asti saamatta. Vielä siis joskus sen luen loppuun.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Uskoisin olevani blogistanin viimeinen "kirjanoppimaton", ainakin kaikki oikeasti kirjoja lukevat ovat jo varmasti vastanneet. Mistähän minä nyt haastettavia keksisin? No, Tuuba ainakin lukee paljon. Kasan Marko vielä enemmän. Onko totta, etteivät Khilou ja Sedis ole vielä kirjanneet kirjastonsa helmiä? Haaste lähtee ilman muuta myös Dyrolle. Jestas. Pitääpä perua kappaleen ensimmäinen lause. Vähäkö mahtavaa haastaa tälläistä väkeä. Antakaas palaa, dudes!

7 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Maarit?!?

Miss Foxy kirjoitti...

"oletkos aivan hengen hurmiossa"

hah hah!

LL kirjoitti...

Marjut: Olen suunnattoman pahoillani, anteeksi!! Tässä täytyy olla joku juttu, koska tein tämän taas. Muistan nimittäin itsekin viime yönä katsoneeni vielä nimeä ja miettineeni, miksi se näyttää niin kummalliselta. Mutta sitten ajattelin, että koska olen viime aikoina kuunnellut Maaritia, se muistuttaa siitä. Lisäksi minulla on Maarit-niminen ystävä, jota tapaan usein.

Tiedän nimesi varsin hyvin, kuten senkin, kuinka loukkaavaa on, kun se merkitään väärin. Esim. viime keväänä ravintolan julisteessa "Tuire Kilpeläinen". Tässä tapauksessa kirjoittaja ei tiennyt esiintyjää.
Niin että oletkos siis miettinyt, että voisit kuitenkin vaihtaa nimesi Maaritiksi? ha ha ha sitä ollaan vitsikkäitä jo näin aamusta.

LL kirjoitti...

Miss Foxy: hurrrrjassa hurrrmiossa. Pappi kysyi tämän jotenkin puolivittuillen ja pilke silmäkulmassa, mutta en löytänyt sanoja sellaisen ilmaisemiseen. Jotenkin tyyliin, että "sitä ollaan täällä sitten aivan divina-sfäreissä" tmv. Se oli hyvä tyyppi ja ymmärsi vivahteiden päälle.

Dyro kirjoitti...

Kiitos haasteesta, nyt olen saanut sen jo kahdelta taholta. :)

Haastan sinut kertomaan nyt sitten niistä levyistä, kysymykset ovat samoja kuin kirjallisuusmeemissä, mutta kirjan tilalla on äänite.

LL kirjoitti...

Kivaa! Palaan aiheeseen absolutely.

Marjut kirjoitti...

Älä nyt liian pahoillasi ole, minä otan tämän lähinnä huumorin kannalta. ;-) Et uskokaan kuinka moni sanoo minua Maaritiksi vielä vuosien tuntemisen jälkeenkin. Ehkä mulla on jotenkin Maaritin identiteetti (toisten mielestä, ei omastani)..?