Vietin illan risteilemällä Helsingin saariston idyllisissä maisemissa, viettäen perhetuttavamme syntymäpäiviä. Samalla näin ensimmäistä kertaa veljeni ja hänen italialaisvaimonsa pienen tyttövauvan. Kuten myös Tuomaksen, joka on ikäiseni, mutta jota olen nähnyt viimeksi 25 vuotta sitten mökillämme. Muistan hänen valkoisen laivastohattunsa. Muisto sopi veneilytunnelmiin hyvin. Laivalla tapasin myös opiskelijakollegani akatemialta, jonka kanssa olimme myös vuoden verran töissä samassa musiikkikoulussa. Vastapäisessä pöydässä istui siskoni ystävä ja entinen naapuri, jonka olin unohtanut kuuluvan päivänsankarin sukuun. Ilta oli jälleen kerran oiva esimerkki siitä, kuinka monesta suunnasta kontaktit, tuttavuudet ja sukulaisuussuhteet toisiinsa lonkeroituvat.
Ohjelmaan kuului myös haitarinsoittoa ja tanssia. Tunnelma oli uskomattoman ihana, voitte vain kuvitella.
Lauantaina on tarkoitus mennä Hietalahden kirpputorille myymään vaatteita, jotka ovat liian hyviä UFFin laatikkoon heitettäväksi. Jos paikalle eksyy tämän ilmoituksen perusteella, olisi kiva samalla tutustuakin. Kahvia ja pullaa ei ole tarjolla, mutta voin vaikkapa opettaa beniniläisen (ja tietääkseni myös länsi-afrikkalaisen) tavan kätellä. Se on hauska tapa, se.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti