torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Aamut

Hirvittävän usein (hirvittävän siksi, että minusta ajatuksen toistuvuus on hirvittävää) kysyn aamulla itseltäni, miksi pitäisikään herätä. Hyvin usein aamun ensimmäinen positiivinen ajatus on se, että saa keittaa kahvia. Eihän se ilo kauaa kestä, mutta tuo ainakin hetkellisesti muuta ajateltavaa. Hyvälle tuulelle tekevät asiat tai tapahtumat ovat useimmiten todella yksinkertaisia. Kuten Tallinnassa käynti. Kuten puhelut Beninistä. Niin yksityiset kuin nekin, joissa viisi ihmistä kierrättää luuria korvasta korvaan kaikkien kysyessä vuorotellen "Comment ça va". Kunnes jälleen kadottaa tarkoituksen tälle kaikelle ja herää aamulla kysymykseen siitä, miksi pitäisikään herätä.

3 kommenttia:

KK kirjoitti...

Juu, ymmärsit pikku päiväkirjamme juuri oikein: matka oli pieni asia mutta ilo. Esimerkiksi, miten lähestyä kadulla nukkuvaa kissaa (kukaties Tiun kaveria tai peräti sukulaista) niin ettei se pelästy tiehensä tai koe muuten uniaan häirityksi. No, sen verran kuitenkin, että nosti päätään ja vilautti kerran punaista kieltään.

viive kirjoitti...

Ooh, tuota en tullut ajatelleeksikaan, voi äly. Tietysti se on voinut olla, ja jos se oli kolli niin kuka ties entinen sulhanen..

Halaus Lauralle, tähänkin aamuun jossa voi keittää kupin kahvia ja kuulla ystävän äänen.

LL kirjoitti...

Tämä aamu oli selvästi eilistä parempi. Vaikka levottomien (beniniläis)unien jälkeen voisi olettaa muutakin. Kiitos teille!