Sosiaalisuhteita

Tällä viikolla on ollut kahtena iltana vieraita ja tänään tulee kolmannet. Harvoin jaksan niin montaa kerrallaan, mutta nyt se ei tunnu kuin mukavalta. Vähän kuin viettäisi joulua etukäteen.

En chattaile juuri koskaan, mutta tällä viikolla harrastin sitäkin kahteen otteeseen. Se on halvempaa kuin puhuminen, kun ystävälläni ei ole Skypeä. Jossakin vaiheessa aloimme parodioida seksichattaillyä.
- I've never seen a dick that big.
- It's not a dick. It's my only leg.
Nauran tuolle vieläkin katketakseni. Tiedä, miksi seksi-osio käytiin englanniksi. Tuollaiset ilmaisut kuulostavat vain niin hassuilta suomeksi. "Voi ei, sinulla seisoo ja lujaa." "Ei, rakas, se on ainoa jalkani."

Eilenillalla skypettelimme Jarmon kanssa. Kerroin uudesta blogistani.
- Mitäh?! Oletko nähnyt unta André Wickströmistä?!
- Mikä ettei. Hänessä on jotain, joka muistuttaa veljestäni.
- No voi sun kanssas, hän päivitteli.
- Oletteko sitten tuttuja? Eikun - ainiin.
Jarmo soitti pitkään W-tyylissä. Harmittaa, kun en onnistunut koskaan näkemään.
- Niin, no, mikä ettei, hän myöntyi lopultua, luvattuani nähdä hänestäkin unia.
- Painajaisistasi pahin, hän lisäsi vielä.

Tiistaina katselimme linnan vieraita ja mutustelimme pöydän antimia. Kun tv suljettiin, "ostin" Antilta aikaa jutteluun Annukan kanssa viemällä hänen eteensä uusimman Rytmi-lehden, jota selailla sen jälkeen kun levyhyllyni menettää kiinnostustaan. Puhuimme ystävyydestä ja kuivien oksien katkomisesta. Kerroin siitä, kun aamulla olin herännyt katsoakseni kelloa. Kello oli puoli yksi. Käännettyäni kylkeä ja käperryttyäni syvemmälle peittoihin näin unta, että olin nähnyt viisarit väärin. Että oikeasti kello oli vähän yli kuusi aamulla.