Viime viikolla ostin keittiöön uuden seinäkellon. Löysin sen Tiimarista halpaan hintaan. Vanha ikealainen sai uuden paikan salongin puolelta. Tiimarilaisen ääni oli matalampi ja sen sekuntiviisari soitti tasaisen takapotkun ikealaisen ykkösille ja kolmosille. Kollegat olivat löytäneet välittömästi harmonisen rytmikudoksen.
Kunnes mysteeri ilmeni.
Alkuperäisen tik takin sijaan alkoikin kuulua ti takk, ti takk. Säntäsin raivoissani tuijottamaan keittiön uutta kelloa.
- Jos siedät olla yhtään epätarkka taimissasi, laulan sinut suohon, saamarin takuttaja!
Puin vielä nyrkkiä ja nakkelin mielestäni nokkelana:
- Silloin ei kunnian kukko enää laula.
Kello vastasi ynseästi:
- Tak tik, tak tik.
Päättelin kääntäneeni kompin mielessäni. Kello näytti juuri sen mitä pitikin, eikä ollut moitteen sijaa ikealaisenkaan ajannäytössä. Tasasivatko kellot aikansa aina vartin välein, vai mistä oikein oli kysymys? Hain metronomin ja mittasin: 60 iskua minuutissa.
- ta tikk, ta tikk, percussoi kello.
Loppuviikosta istuin oppilaani kanssa glögilasin äärellä pianotunnin jälkeen. Kerroin mysteeristä, joka yhä vaivasi mieltäni. Kuljetin häntä kellon luota toiselle, ja - siinä selittäessäni - ymmärsin kaiken. Voi hyvät hyssykät. Kellothan toimivat moitteettomasti. Yhtä moitteetonta on niiden tikutustkin. "Sekuntiviisarimysteeri" ei ollut mitään sen ihmeellisempää, kuin pelkkä akustinen ilmiö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaikuko sinua hämäsi?
Mutta hahaa, noita kääntyviä komppeja on ihan oikeastikin olemassa. Jos vaikka kaksi autoa on pysähtynyt risteykseen kääntymisaikeissa ja kummallakin on vilkku päällä, niin eiköhän vain mukamas tasatahtiin vilkkuvat valot vähitellen joudu epätahtiin ja sitten taas pikku hiljaa tasatahtiin. Sama juttu ilmenee vähän kaikkialla, siksi minua hermostuttaisi kuunnella kahta kelloa joista toinen sanoo tik ja toinen tak. Sitä vain odottaisi, että kyllä se rytmi siitä muuttuu, ihan pakosta.
Kun täällä ei ole kauheasti pehmusteita, muuttuu ääni joka pienenkin nurkan takaa kuunneltuna. Viive on hienoinen, mutta kun se varioi niin paljon, alkaa se häiritsemään.
Yhden hyvän puolen tästä löysin: kun soittaa ja kuuntelee niin paljon musiikkia, paljasti tämä kuitenkin, että valveillaoloaikaani mahtuu paljon myös hiljaisuutta. Näinä aikoina se on todella tärkeää.
Lähetä kommentti